Speltti (Triticum spelta) on samaa sukua vehnän kanssa, mutta se ei ole sen enempää vehnän isä kuin tytärkään, pikemminkin setä tai eno. Speltistä löytyy kenties vanhimpia ihmisen viljelykäyttöön ottamia viljan geenejä.

Speltti on ensimmäisiä ihmisen käyttämiä viljoja. Sitä on viljelty jo 7000-9000 vuotta sitten Afganistanin ja Iranin tienoilla. 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua se oli melkeinpä päävilja Euroopassa. Asema säilyi aina keskiajalle asti. Saksankielisessä Euroopassa ja Belgiassa spelttiä on viljelty edelleen muutaman kymmenen tuhannen hehtaarin alalla.

Suomessa on tietoja 1700-luvulta, jolloin speltti olisi ollut hyvinkin tavanomainen viljelykasvi, mutta 1800-luvulla se jäi jalostetun vehnän jalkoihin. Vuonna 2000 sitä oli suomessa viljelyssä 183 hehtaaria ja nyt jo arviolta parituhatta hehtaaria.

Speltti sisältää runsaasti B-vitamiineja, jotka ovat tärkeitä aineenvaihdunnalle ja hermoston toiminnalle. Kivennäisaineet ja hivenaineet ovat speltissä hyvässä suhteessa. Lisäksi speltti sisältää runsaasti valkuaisaineita, ja sen proteiinirakenne on hyvä. Speltistä löytyy kaikki kehon tarvitsemat aminohapot, ja on todennäköisistä, että näiden aminohappojen geometrinen rakenne on tavallista parempi.

Spelttiä voi käyttää monessa muodossa. Kuorittuja jyviä voi käyttää riisin tapaan lisukkeena, pataruuissa ja keitoissa. Spelttihiutaleita käytetään puuroihin, sämpylöihin ja ruokien seassa. Puuroja varten on saatavilla myös speltti-mannaryynejä. Spelttileseet sopivat puurojen, viilien ja jogurttien sekaan sekä leipiin ja sämpylöihin. Spelttijauhot (sihti-, hiivaleipä- ja täysjyväjauhot) sopivat leivontaan käytettäväksi vehnäjauhojen tapaan. Spelttijauhojen sitko on hyvä  mutta hieman erilainen kuin tavallisissa vehnäjauhoissa.

Tilaa spelttiä täältä