 |
RAVITSEMUSOPPIA
VUODELTA 1857
Palkohedelmät
kuten herneet ja pavut ovat paitsi lihaa, voimallisempia kaikista
tunnetuista ravintoaineista. Näiden aineosuuksina on sekä tukoa että
hiiltä runsaassa määrin, jonka lisäksi ne, paitsi tätä jauhon paljoutta,
sisältävät sangen runsaasti juusto-ainetta ja rasvaa, sekä rikkiä,
fosforia ja muita veren synnyttämiseen sangen tärkeitä aineita. Sen tähden
nimitetään palkohedelmiä täydellisiksi ravintoaineiksi, sillä ne
sisältävät samoja alkuaineksia kuin liha, jauhot ja leipäkin.
Palkohedelmien Niiden
kemiallinen aineyhdistys on seuraava: - 50-56% jauhoja, - 24-25% valkuais- ja
juustoainetta; - 2-2 1/2% rasvaa; - 2-3% suolaa ja - 9-16% vettä.
Pavuissa on
enemmän vettä ja vähemmän tukoa kuin herneissä ja ylipäänsä ovat ne
vähemmän jauhoisia. Ei mitkään ravintoaineet, jotka sisältävät yhtä
paljon tukoa, ole niin halpahintaisia kuin palkohedelmät. Näihin
tarvitsee myös sangen vähän lihaa ja tätä vaan ma ùn vuoksi. Savustettu
tahi suolattu silava tahi palvattu liha, ohuviin viipaleisiin leikattu
silava tahi paistettu, rasvainen silava on syötävä herneiden ja
papujen kanssa. Onpa erehdys jokapäiväisessä taloudessa, kun papujen ja
herneiden kanssa syödään lihapalleroisia ja paistia sekä perunoiden
kanssa silavaa ja rasvaa. Edellisessä tapauksessa nautitaan ravitsevia
aineita liiallisesti, jos ei vahingollisessakaan määrässä, ja
jälkimmäisessä tapauksessa tulee ateria liian riittämätömäksi tahi
sellaiseksi, jossa on tapana lausua: ”ei mitään kiittämistä.” |
|
 |
 |
|
 |